Meillä uusi vuosi on alkanut kovan ujelluksen kanssa  Minjalla on juoksut parhaimmillaan ja Helmut siitä kyllä aina aika-ajoin huomauttaa... Eikä helpotusta äkkiä tule, sillä Asta aloitti juoksunsa viikon verran Minjan jälkeen.

Onneksi Helmut on kuitenkin suhteellisen helppo poika juoksuja ajatellen ja verrattuna vaikkapa edesmenneisiin uroksiini Johannekseen ja etenkin Tenhoon   joka meni ovista, ikkunoista ja seinistä läpi kun tuoksut tulivat nenuseen. Helmut sentäs vaan silloin tällöin alkaa ulvomaan, johon tietysti yhtyy koko koiralauma ( onneksi naapurit sen verran kaukana ettei sinne kuulu ainakaan sisällä ulvominen )

Eilen tein sitten erään suuren päätöksenkin!  Sijoitus-Inkalla alkoi juoksu ja ilmoitin että en tule sitä pennuttamaan. Siitä olen iloinen että sijoituskoti on kuitenkin itse halukas sitä narttua käyttämään, koirassa kun ei suuria vikoja ole ja olisi sääli jos se jäisi kokonaan käyttämättä. Harvakseltaanhan meille noita lansupentueita on tähänkin asti syntynyt, mutta nyt se on siis loppu... ei ole enää kohdullista narttua käytössä.

Siiihen aikaan kun lansukasvatuksen aloitin, voi aivan rehellisesti pennunostajille sanoa että kyseessä on terve rotu! Lonkkavika on ainut mitä esiintyi ja sitäkin todella vähän. Kyynärpäät olivat liki 100 prossasesti terveitä, eikä mitään muutakaan ihmeellistä ollut. Nyt on kaikki heittänyt häränpyllyä, eikä kyseessä ole edes tieto-lisää-tuskaa-asia, vaan ihan aikuisten oikeesti on sairaudet lisääntyneet huimaa vauhtia. Syytä siihen ei kukaan tiedä, jokin vaan on mennyt totaalisesti pieleen! Samoin on lansujen rakenne kärsinyt, ihan liikaa näkee koiria joilla ei ole riittäviä kulmauksia takana. Siihen yhdistettynä kapea reisi ja luisu lanneosa, niin siitä alkaa olla jo haittaa koiran terveydellekin ettei vain ulkonäölle.

Toki sitä vieläkin on olemassa hyviä, terveitä lansuja. Eikä sitä koskaan tiedä milloin itselleni tulee ahaa-elämys jotain suunniteltua yhdistelmää katsoessa ja Knallikallioon muuttaa uusi mukava lansupentu Mutta toistaiseksi keskityn noihin pikkukoiriin, haastetta niissäkin toki riittää mutta päivä kerrallaan...