Tänään illalla sitten pääsen uutta tunnelirikasta motaria pitkin porhaltamaan töihin... Hiukka hirvittää se 2,2 km tunneli, joka ei edes ole suora vaan siinä on mutka matkalla. Muahan on jo ahistanut tuolla Halikossa olevassa ehkä 100 m pitkässä tunnelissa

Ehkä siihen tottuu, joka tapauksessa on aivan ihanaa kun se motari lopultakin otettiin käyttöön. Ykköstie on ollut aivan mahdottoman ruuhkainen ja etenkin aamulla kun on töistä tullut, niin pääsyä ykköstielle on saanut odotella vaikka ja kuinka kauan! Ja on se näin talvikelillä mukavampaa sitä moottoritietä ajella kun tuota mutkikasta Saukkolan ja vesitornin väliä. Luulenpa vielä että mulla saattoi uuden tien myötä jopa matka lyhetä? Ajallisesti ainakin, jos ei kilometrit paljoa pudonneet.

Meillä on ollut kiihkeä viikonloppu. Viime yö oli jo hieman rauhallisempi, taitaa ainakin Minjalla alkaa olla jo parhaat päivät takana. Miksun perään Hemuli ei ihan niin hirveästi ole huutanutkaan, mutta toivon kyllä että silläkin on jo ohi menossa eikä vasta tulossa.

Lauantaiaamuna sain ikäviä uutisia. Tenhon tytär Tamara sai vatsalaukunkiertymän ja menehtyi eläinlääkärin pöydälle  Perheelle jaksamisia, Tamaran emä kun lopetettiin juuri itsenäisyyspäivän aikoihin. Yhden koiran menetyskin on vaikeaa, saati sitten kun noin pienessä ajassa kuolee perheen kaksi koiraa, joista toinen kuitenkin vasta 8 vuotias!